Elämänmuutos,
siirtymä,
maailmankuvan
hidas ja vääjäämätön
keikahtaminen ympäri...
Millä nimellä sitä kutsutaan?
Jokainen omallaan...
Kun oma minä muuttuu,
minäkuvasta tulee myös sinäkuva
ja oma itse
Luojansa peilinä
näyttää uudet kasvot,
lapsuuden
ankara ja tuomitseva Jumala
saa uudet kasvot.
Raamattu puhuu
lapsen uskosta
mallina ja esikuvana.
Minä näen
lapsen kasvoissa
hellässä sydämessä
naurussa ja aitoudessa
vilpittömyydessä ja valossa
Jumalan kuvan.
Täyden,
yksinkertaisen ja keveän
suvaitsevaisen ja heleän.
Anteeksiantavaa,
pyrkimättä armollista,
pyyteettömästi rakastavaa
aitoa ja syvää elämää.
Sanat
"Minkä te teette yhdelle
minun vähimmistäni,
te teette minulle..."
saavat uuden kaiun.
Rakastamalla
lastani,
ja rakastamalla lasta minussa
rakastan Jumalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti