Hajallaan

Ajatukset
toiveiden mahdollisuudet

hajallaan
elämäni huoneiden
kolhuisilla lattioilla.

Olenko
kyydistä pudonnut vaunu,
vähän eksynyt?

Vai kumollaan
ja kuorma levällään
jäämässä matkalle?

Vai veturi,
klommoisilla kiskoilla,
arvaamattomissa vaihdepaikoissa
etsimässä
ihan ikiomaa suuntaa

menossa
minne sydän sanoo
ja toivo vie?



(Ja vähän mietin,
saavatko
äidit toivoa
ja unelmoida itselleen
edes joskus ja isosti,
enemmänkuin lapselleen?

Onko äidin toivo,
myös lapsen toivo
ja äidin unelmassa
lapsen tulevaisuus?)